Levolta laulua versoaa

Uni sanain kasvun tuottaa,

siellä sekin salaa vuottaa -

Kohta hiipii valvein värssyiks',

nostaa siipeins' lahjaks' elon..

Kuultaa siinä valon säkeet -

antaa Suurin sana pienet -

Ei sit konsaan valveil' tiedä,

kosk' on aikains' lauluin tiellä...

Punoo elo verkon suuren -

heittää ymmärryksen juureen -

Siitä apajankin sieluin kerää -
kohta kaikki ylös herää.

Yksin ei siel kukaan oota -

kaikki samaakin on puuta -

Juurist' sanain suurimman niin -

versoo itu Valoinkin siin.

Ovi aukee sisimmästkin,

kun tuo pien jo alkaa reitin -

Kysyy tietä, anoo sisään -

koht' jo aukee polkuu lisää.

Vartoo aina suurin sala -

ei se koskaan loppuun pala -

Valopatsaan lailla kuiskaa -

pienen kulkijankin muistaa..

Ilta auvon antaa levon -

pelot poiskin pyyhkii kelon -

Vanha virkoo tuoreheksi -

oras kasvaa vahvimmaksi.