tiistai 24. huhtikuuta 2007

Yötäni astuin - harvaa askelta....


Yössä kuulaassa jalkani astui, untani vartoovaa polkua kävin. Usva kylmästä nousi , pimeä viittaansa lehautti.. Vain kaukainen kutsu yökehrääjän soi sieluni kammioihin..

Yhtäkkiä varjoista astui hiljainen yönkulkija - muukalainen, mutta ystävällinen ilme kasvoillaan ja sanoi:

"Rakkaus on kannustin ,se on voima, se on elämä - rakkautta ei voi ottaa - se ansaitaan vilpittömällä sydämellä, niin että se kasvaa sinuksi, sinun tieksesi. Sinun sanasi sävel on sydämesi syvyys, säkeet sen puhtaudesta viitoittavat elämäsi koko kaaren. Pienet ilot, suuret surut - kaikki on rakennettu tietäsi varten. Avoin silmä näkee kaikesta jyvät - avaimet seuraaviin askeliin. Puhdista sielusi viitta - kulkusi keskelle tietä aseta, niin sinun on helpompi taivaltaa. Ja yösikin on valvetta valoisampi."

Hipaisi matkalaisen katse vain ja haihtui menneeseen. Enkä enää ollut yksin.

3 kommenttia:

leidi kirjoitti...

Voi kuinka kauniita ja viisaita sanoja kuin elämänohjeita - kenelle tahansa. TODELLA UPEA ja hieno kuva!!!

Pikkuruinen kirjoitti...

Tarvitsee vain osata Olla.
Elämä On.
Rakkaus On.
Jumala On.
^^

Raili kirjoitti...

Sanoissa on suuri rakkaus.