Hetki ennen ensiunta aamun sarastaman, mä löysin valveen viime hetkes olennonkin tuon, se viestiänsä kantaa ja toiseen maahan matkaa, vaan huikkaiseekin liidostansa sanaparin tuohon.
"Tänään mä sinulle kannan
jo kultaakin kirkkaamman annan -
Tuon sielustain avaimen uuden.
Sen kaipuusta aamun toi tuulet,
se laulusta enkelten on.
Vain yksi sen pudottaa saattaa,
se yksi vain kadottaa sen -
On sananen valkoisen valheen,
koi sydämen synkimmän suon.
Jos puhtaammaks elosi halaat,
niin kasvosi kirkasta näin -
ain syömmestä pienestä avaat,
sen kirkkaimman lapsesi näyn. "
1 kommentti:
Valheet, ne valkoisetkaan ei johda valoisalle tielle vaan tuo mustat murheet tullessaan.
Lähetä kommentti